Ensimmäiset korvapuustit ja pieni pala kotia

Pitsiä on ripoteltu meillä sinne sun tänne. Pitsihömpötyksen ollessa kovimmillaan sitä laitettiin niin jokaikiseen itsetehtyyn korttiin kuin monenmoiseen purkkiin ja purnukkaankin. Kyllästyttämäänhän se alkoi pikkuhiljaa, mutta edelleen siellä täällä näkyy pitsiä. Pienellä pätkällä kaunista pitsinauhaa saa aikaa kivoja yksityiskohtia kukkaruukuista verhoihin.



Verhot pysyvät ruodussa

Tekokukathan on ainoita, jotka meillä pysyvät hengissä

Ikea-ruukkukin muuttuu pitsireunojen myötä

Ehkä hiukan liioittelin kuivakukkien kohdalla. Onhan meillä useasti tulppaaneja koristamassa keittiön pöytää. Ne saattavat olla parikin päivää elossa ja täydessä terässä. Onneksi suomen luonto on kaunis (ei ehkä just tänään kaatosateella) joten luonnossakin silmä lepää ja mieli virkistyy.

Tulppaanit tuo kyllä piristystä sateiseen päivään


Olen jo monen monituista kertaa etsinyt pikkumiehen sängyn reunalle kirjaimia, jolla kertoa kuka sängyn aina päivä- ja yöunien aikaan valtaa. Prismasta löysin pahviset kirjaimet, jotka sutaisin maalilla valkoiseksi. Sain mitä halusin ja hintaakaan ei kovinkaan montaa senttiä tullut. Kaukaa katsottuna näyttää kyllä puisilta ja ihan siisteiltäkin kai.

Pikkumiehen ensimmäiset pehmolelut ovat kivoja unikavereita

Naikkosten kanssa väännettiin satakunta pullaa ja toiset sata olisi vielä tekemättä. Ulkonäöllä näitä ei ollu pilattu (vai sanotaanko se niin että ulkonäöllä ne just pilattiin?) mutta maku oli loistava. Se siinä tärkeintä kai onkin.

  Elämäni ekat pullat

Taisivat olla raakana kauniimpia.

Pääasia oli yhdessäolo kera rakkaiden ystävien ja elämäni ekat pullat.

 Oisi maanantain voinut huonomminkin viettää.

-K-